ilosanoma!

kuvassa tiia iloisna töissä.

olen jo pidemmän aikaa ollut tietoinen siitä, että nämä blogipostaukset liittyvät yleensä asioihin jotka ärsyttää, hitottaa, raivostuttaa ja katkoo verisuonia päästä. jostain syystä ihmisellä on kai joku sisäänrakennettu komponentti, jonka mukaan juuri niitä verenpainetta kohottavia asioita ja tapahtumia kuuluu purkaa. semijulkisesti. 

I guess I'm no different.

viimeisimmässä nyt-liitteessäkin ehdotettiin uusia ansiotehtäviä partiolaisille, joista yksi oli blogikirjoituksen postaaminen ilman, että se sisältää yhtäkään vituttavaa asiaa. munkin mielestä siitä ansaitsee kyllä jonkun merkin.

nyt kuitenkin ajattelin postata muutaman asian, josta pidän ihan hillittömästi:

apteekit ja supermarketit. varsinkin ulkomailla. voi pojat, mä voisin viettää näissä päiviä ja vaan tutkiskella kaikkea mitä siellä on, ostamatta mitään. mua kiehtoo jotenkin se valtaisa itselleni uusien tuubien ja purnukoiden määrä, ja mitä hienoja löytöjä sitä saattaa tehdäkään! varsinkin apteekista. ihmisillä on niin paljon sellaisia vaivoja, mistä me ei ehkä tiedetä mitään.

rakastan sitä, kun kaksi ihmistä kohtaa vastakkaisista tulosuunnista kadulla - ja molemmat yrittävät kohteliaasti väistää toista - ja molemmat väistävät toista samaan suuntaan - ja molemmat korjaavat tilanteen yhtäaikaa - ja syntyy mielettömän upea lyhytkestoinen urbaanin huomaavaisuuden tanssi, joka yleensä sytyttää hymyn molemman osapuolen huulille ja saattaa jopa kirvoittaa pienen naurun.

elokuvissa joskus kuulee popcornin rapinan ja hävyttömän leffan aikana puhumisen lisäksi äänen, joka lähtee pillistä sen hangatessa limumukin kannessa olevan pillille tarkoitetun reiän reunoja. joskus joku liikuttaa pilliä vähän edestakaisin sen kannen läpi, virkistävää juomaa pimeässä hamutessaan. 

mun mielestä se ääni on ihan jäätävän upea.

mun mielestä on yllättävän usein hurmaavaa kuulla ihmisten kiroilevan. pidän kovasti tietynlaisista kirosanoista tietynlaisissa tilanteissa, koska ne tulee yleensä niin aidosti ulos keskeltä syvintä ihmisen sisintä. yksi huikea esimerkki tästä tapahtui pari viikkoa sitten, kun trooppisen ja aurinkoisen helsingin keskustan valtasi yhtäkkiä mielettömin ja tulvivin vesisade, mitä mä olen koskaan nähnyt. eräs ohikulkeva turisti kiteytti varsin osuvasti aleksanterinkadulla virtaavat varvassandaalit ja niiden perässä juoksevat naiset, läpimärkänä kirkuvat, kompuroivat teinit ja sateensuojassa jumissa olevat kadunmiehet tiuskaisemalla ohi kävellessään: 

"what the fuck is wrong with this fucking country?"

mä pidän hirveästi myös ulkoilmaelokuvista (tsikidi tsekidaut sellaisia vaikka helsingin juhlaviikoilla kaisaniemen puiston lippakioskilla, jonne mut saa muuten viedä kyllä treffeille), kukallisista leningeistä, keinuista, 
take away -kahvimukeista, huiveista tyttöjen hiuksissa ja pienistä hedelmistä, mutta nämähän nyt on aika itsestäänselviä.