SEEPIA

VAROITUS! tämä kirjoitus sisältää varsin randomia, asiaankuulumatonta kuvamateriaalia, jota esitetään puhtaasti demonstratiivisista syistä.

mä vihaan seepiaa. en tiedä, kuka munaton tampio meni keksimään, että kamerassa täytyy erikseen olla seepiamoodi. se sälli pitäis sulkea purkkiin ja heittää seinään. 

kameralla pystyy kuitenkin ottamaan ihan käypiä kuvia ihan ilman sitä seepiahommaa:

 mustavalkoinen valokuva on kuitenkin klassikko. se on, duh, mustavalkoinen.

 
värikuvakin on ihan perus. toimii aina.

 mut mikä helvetti on seepia? 

en henkilökohtaisesti keksi muita hyväksyttäviä syitä seepian käytölle, kuin että halutaan naurettavan näköinen kuva. kuva, joka ärsyttää allekirjoittanutta niin paljon, että lähtee tukka päästä.

seepialla pyritään ilmeisesti antamaan valokuvalle nostalginen ja vanhahtava sävy. my ass. nykyisin on vielä nämä kaikenmoiset hipstamaticit ja muut polaroid-simulaatiot (mitkä nekin on aivan tajuttoman ärsyttäviä, kunnes sellaisen saa omaan käyttöönsä. sitten alkaa kuulkaa sulkijanappi laulaa) jotka antaa kuville nostalgisen ja vanhahtavan sävyn - ja onnistuvat tekemään, kumma kyllä, seepian oikeasti vähän siistiksi. sillä tavalla ysärihengessä, 

tyyliin faksi. 

äh. joudun siis omaksi pettymyksekseni myöntämään, että seepia on hetkittäin ihan ok. tästä kirjoituksesta tulikin sitten itsensä turhaksi tekevä kupla. 

näköjään mä en vaan voinut voittaa tätäkään skabaa.