koti.

näin tehdään sormilla numero 27.

josé, katjan päälaki ja plaza de colón.

anna, tiia, anna. viva españa!

jaahas, espanja oli nyt sitten vissiin nähty. vähän suruttaa jättää se taakse, eikä vähiten siksi, että aurinko paistaa siellä pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteet hipoo neljääkymppiä. mut onhan se ihanata olla kotonakin. mun viimeisenä iltana madridissa oltiin plaza de colónilla katsomassa screeniltä espanja-venäjä-fudispeliä, ja voin kertoa että se oli aikamoinen viimeisen illan espanja-annos. jengi sekos ihan huolella - ja sitä jengiä oli ihan levottoman paljon. yhdessä vaiheessa kadulla matovauhtia ohi ajavasta autosta meni tuuletuksen lomassa ikkuna rikki ja mellakkapoliisit alkoi juosta paikalle. sitten alkoi lasipullot lennellä ja räjähdellä katuun - kun meikäläinen seisoo yksinään hoo moilasena keskellä sitä kaikkea. onneksi ei sattunut.

joo - ei kai siinä muuta. kuvissa viimeisen illan fiiliksiä ja fudisfiiliksiä. mun lärvä ei oikeasti ole noin punanen, mulla on vaan sitä kasvomaalia joka paikassa.
adios, madrid!

r e i s s u !

perjantaiaamuna 30.5. lähdettiin liinan ja merituulin kanssa bussilla madridista kohti sevillaa. sevilla oli tosi upea paikka, mutta meillä oli niin kiire biitsille että sen tutkimiseksi sai riittää vaan yksi yöpyminen. siitä jatkettiin junalla matkaa cadiziin. meitä oli uhkailtu huonoilla säätiedotuksilla koko ajan ennen reissua, mutta keli oli loppujen lopuksi aiiivan loistava - niin levottoman kuuma (mutta silti tuulisilla rannikoilla) että me poltettiin kaikkia ihmeellisiä ruumiinosia niinkun esimerkiksi lapaluu, korva ja jalkapöytä. cadiz oli tosi tosi rauhallinen paikka, eikä meille luvattuja "espanjan komeimpia miehiä" kyllä näkynyt ainuttakaan kappaletta.

tässä vaiheessa reissua merituulin piti suunnata koto-madridia kohti (töihin näes) kun taas me liinan kanssa jatkettiin matkaa bussilla tarifaan, pieneen windsurfing-paratiisiin. aivan surkean pieni paikka, mut ranta oli kyllä huikean kaunis, ja ihanan rauhallinen. tarifasta näki marokkoon asti! siellä me vietettiin yksi yö, ja lähdettiin algeciraksen ja malagan kautta busseilla ja hirveimmällä yöjunalla ikinä barcelonaan, jossa mä olin kolme yötä ja liina neljä. siellä alkoi säät jo vähän huonontua.

mä lähdin päivää aikaisemmin san sebastianiin, baskimaahan, kun liina jäi vielä barcaan feistin keikalle. san sebastian oli tosi precioso, mutta lauantai-iltaa lukuunottamatta vähän turhan rauhallinen. paljon kävelemistä riitti... ja lopuksi alettiin kyllä olla niin väsyneitä, että oli mielettömän ihanaa päästä kotiin madridiin.

ks. kuvat.

semmonen matka. tällä hetkellä mulla on kymmenisen päivää madridissa jäljellä ja oon aika seis sen homman kanssa... paljon ja vähän kaikkea. mut kohta nähdään suomessa!

p.s. kuva terassilta madridista, matkalla katsomaan flamencoa.

ya está

aletaan olla loppusuoralla. ihanaa ja kamalaa. toisaalta ei haluais lähteä, toisaalta haluis että kaikki olis jo ohi - ettei tarttis tätä lähdön tunnelmointia harrastaa.

kuvassa minä ja campo de moro (hihihi). madridissa siis ollaan takaisin. pitkällinen reissuraportti kuvien kera tulee pian, jollei näin upeat kelit jatku - ei kykene kyllä istumaan kotona yhtään.

besitos!

ohi on!

förbi. tänään oli viimeinen työpäivä ja eilen palautin viimeisen koulutehtävän. ja voinen jo tässä vaiheessa sanoa että hommista on suoriuduttu erinomaisin arvosainoin (jeeeee)!

aika on mennyt ihan siivillä. on älytöntä, miten paljon ja vähän asioita on tullut tehtyä ja nähtyä. toisaalta on tehty kaikenlaista siistiä ja ihmeellistä ja ihanaa, mutta toisaalta on myös niin mielettömästi tekemättä jääneitä juttuja. kai tässä sit juostaan tukka putkella viimeiset viikot.

eskosen heikki oli käymässä viime viikolla - tuli katsastettua varmaan kymmenittäin madridin terasseja ja erilaisia sangrioita sekä tinto de veranoja. lähes täydellinen ruokaympyrä tuli myös siinä ajassa täyteen: hampurilaisia, pizzaa, kiinalaista ja tapasta. ainoastaan kebab jäi puuttumaan täysin virheettömästä ruokaympyrästä.

perjantaiaamuna otetaan liinan ja merituulin kanssa suunta kohti sevillaa, josta jatketaan cadiziin, tarifaan, malagaan... barcelonaan ja sitten ylös baskimaihin san sebastianiin. katotaan mitä siinä matkalla vielä keksii. melkein kaks viikkoa ollaan reissun päällä - enkä malta odottaa! nyt kun oon saanut uuden kamerankin ostettua, on varmaan kuvaraportin paikka kunhan rantaudutaan sieltä takaisin... ei muuta kun terrrrrsveisiä!

p.s. kuva kuninkaanlinnalta.

mamá

h y v ä ä ä i t i e n p ä i v ä ä m a m á !

de un minuto al otro

täällä on ollut aivan mieletön helle – ja puistorusketus senkun syvenee – tähän asti. vettä tulee kun aisaa ja mieli on maassa. mut onneksi voi lohduttautua viime päivien ja viikkojen tuoreilla muistoilla: emmi oli täällä viikon, ja ehdittiin tehdä ihan ok paljon asioita kunnes madridin-tauti iski. jäi sitten flamencot ja härkätaistelut väliin ja niiden sijaan maattiin kipeänä (emmi kipeänä, minä seurana) sängynpohjalla. onneks ehdittiin jotain tehdä jo ennen sitä, ks. kuvat.

sen jälkeen kun emmi lähti, oli täällä puente eli pitkä viikonloppu – ja mä lähdin italialaisen kaverini silvian kanssa tarkastamaan millainen paikka toi barcelona oikein on. ahh. siellä oli ihan luokattomat etelän kelit – maattiin rannalla, istuttiin terasseilla yömyöhään… ja kävin uimassakin! tavattiin pari ruotsalaista poikaa rantaterasseilla ja täytyy kyllä sanoa, ettei toi toinen kotimainen taivu sitten millään enää. kaikki on vaan español. silvia on asunut barcassa, ja saatiin olla sen kavereilla ilmaiseksi yötä. kauheasti ei ehditty kyllä cityä nähdä, kun suurin osa ajasta meni rannalla loikoiluun. mikäs siinäkään sitten, mutta joutuu siellä käymään sitten joskus toistekin, katsomassa kaiken mikä tällä kertaa jäi näkemättä. (kuvia lisään kunhan saan ne silvialta)

sunnuntaina mä oon nyt vihdoin menossa sinne härkätaisteluun. jos me saadaan lippuja - tässä kuussa on kuulemma tosi paljon härkätaisteluja, koska 15.5. on san isidro -juhla, isot kekkerit madridissa, ja se jotenkin liittyy härkiin. kerron lisää kunhan opin lisää.

paluulento on varattu: tuun kotiin 27.6. :D

the black lips baby yeah

tämmönen minientry tähän vielä: oltiin eilen illalla sala caracolissa katsomassa the black lipsien keikkaa. huippu keikka. ihania viiksekkäitä rokkimiehiä. ja pääsinpä myös jutulle yhden bändin jäsenen kaa!

madrid, toledo, granada

aloitetaanpa sitten mun ja liinan vahinkoseikkailusta pitkin madridin viheralueita. mentiin temppelipuistoon syömään lounasta ja makoilemaan aurinkoon yhtenä upeana perjantaipäivänä (liekö edellinen ilta painanut vähän silmää) ja löydettiin ihania uusia mestoja samoilemalla. ks. kuvat. paineltiin pitkin puistoja kunnes eksyttiin madridin ruusutarhaan, jossa oli täydellisiä unelmien poikamiestyttö-kosintamesttoja. täyttä reality-tv-matskua. siitä me sit yhtäkkiä bongattiin teleferico! eli gondolihissi, joka menee ruusutarhalta casa de campoon (aiiiiivan valtava "puisto" josta me oltiin ihan fiiliksissä (vaikka se onkin vähän cutre (dodgy) sillä siellä paidattomat miehet cruisailee toisiaan etsien), ihanaa luontoa, mutta pimeällä en haluis sinne eksyä. edellinen ilta tuntui telefericon vaunussa vähän voimallisemmin mutta hyvin selvittiin. kuvamatskua on runsain mitoin. casa de campossa sit käpösteltiin - reippaasti tekojärvelle asti, jonka laidalla maantien reunassa yön kuningattaret tepastelivat (myöskin reippaasti) korkeissa koroissa ja nimettömissä (emmi, tää ekskursio me tehdään myös sitten kun sä tuut).

seuraavana päivänä lähdin portugalilaisten carlan ja ana rosan kanssa autolla toledoon. siellä käveltiin jalat mustelmille ja otettiin urakalla kuvia (ks. kuvat, yllättäen). toledossa oli paljon kaunista, mutta päivä oli tosi raskas koska aurinko paisto ihan täydellä terällä ja koko ajan piti pysyä liikkeessä ja kierrellä.

viime viikonloppuna oltiin sitten suomalaistyttöjen kanssa pikku reissulla granadassa, etelässä. se paikka oli ihan mieletön. niin paljon kaikkea ihanaa nähtävää. viikonlopuksi luvattiin huonoa säätä, ja edellisenä päivänä alueella oli kaksi ihmistä kuollut tuulen ja tulvan takia, mutta meille aurinko hymyili. siellä taas käveltiin ihan huolella ja nähtiin paljon kaikkea kaunista, ja yövyttiin söpöimmässä hostellissa ikinä. me ei tahdottu päästä yli upeista maisemista niin granadassa kun matkalla sinne ja sieltä - noi vuoret on jotain ihan mieletöntä! ja siellä me paineltiin bussilla tuhatta ja sataa ihan jyrkänteiden reunoilla. huh.

emmi tulee maanantai-iltana jipiiiiii :) sitten tuleekin paljon raportoitavaa, kun käydään urakalla turisteina kattomas flamencoo ja härkiä ja kaikkee. nyt moi.

lupaus tulevasta

nyt ois niin paljon reissuraporttia tulossa että oikein hengästyttää. valokuvia mulla on myös satoja. mulla on nyt niin paljon kouluhommia että en oo vielä ehtinyt kirjoittaa näitä henkilökohtaisia raportteja, tai ladata kuvia, mutta tää olkoon lupaus siitä että teen niin pian. sillä kohta tulee taas kaikkea uutta raportoitavaa.

tässä kuitenkin esimakuna yks kuva yksistä synttärijuhlista. mmmm mansikoita!
hasta pronto!

(12.4. hyvää synttäriä emmi!)
(14.4. hyvää synttäriä kati!)

búsquedas

kuva kristiinan ja lindan lempinimien pääsiäislomasta saatanasta madridissa.
plaza de españa.

tänään tein punaisessa ristissä koko päivän töitä búsquedasien parissa. en tiedä, mitä se virallisesti on suomeksi, mutta homman nimi on ihmisten etsiminen. lapsena adoptoidut ihmiset etsii espanjalaisia biologisia vanhempiaan, tai lapsensa adoptoitavaksi antaneet etsivät jälkeläisiään - tai jostain muusta syystä kontaktin kadottaneet ihmiset etsivät perheenjäseniään tai ystäviään (jotka on lähteneet esim. sodan tai jonkun poliittisen konfliktin vuoksi maastaan ja oleilevat viimeisimmän tiedon mukaan espanjassa). hurjan mielenkiintoista duunia, kauniita tarinoita ja onnellisia loppuja. silti on turhauttavaa etsiä ihmisiä, joita ei löydä. sitäpaitsi punaisella ristillä on niin paljon töitä, että nämä ihmisten etsinnät jää valitettavasti vähän jalkoihin. hienoa hommaa se on siitä huolimatta - tuntee oikeasti tekevänsä jotain, ja SAA oikeasti tehdä jotain. muuten mun duuni on hyvin pitkälti sähköpostien lähettelyä ja tekstien kääntämistä espanja-ranska-englanti-akselilla.

töitä riittää kyllä niin paljon - sekä töissä että koulutöitä harjoitteluun liittyen - että tuntuu ettei tahdo voimat riittää. tähän asti onkin kyllä saanut slarvailla ihan huolella.. ja kyllä se töiden ja koulun ulkopuolinen aika sujuu vieläkin ihan mukavasti, auringossa nurmikoilla, puistoissa tai terasseilla istuskellessa. tänään oli 27 astetta lämmintä. ja eilen sain komeat t-paidanrajat olkavarsiin, kun yliopiston tunnit pidettiin pihalla kauniin sään vuoksi.

ensi lauantaina meen käymään toledossa. se on n. 80 000 asukkaan kaupunki tossa semilähellä. sinne tehdään portugalilaisten carlan ja ana rosan ja italialaisen carlottan kanssa vaan päivän reissu ja tullaan illalla takaisin. sitten seuraavana viikonloppuna lähdetään suomalaisella porukalla granadaan - etelään, jeeeee! siellä meneekin koko viikonloppu. sit rupeekin pikkuhiljaa jo isosisko parkkeeraamaan madridiin..

mitäs muuta? kuumeesta on toivuttu ja taas painellaan entiseen malliin. leikkasin hiukset itse viime viikolla, o-ou! ja yllättävää kyllä, en oo vähään aikaan ostanut uusia kenkiä. tuntuu pahasti, että aika loppuu kesken, enkä oo vielä pitkään aikaan valmis lähtemään täältä. oonkin vähän etsinyt opiskelumahdollisuuksia täältä (aika vasurilla tosin) ja saattais näyttää ihan lupaavalta. tosin mä oon tainnut joka kerta ulkomailla ollessani suunnitella ainakin jollain asteella siihen maahan jäämistä, eikä vielä oo mitään tapahtunut. no, kenties kolmas kerta toden sanoo?

semana santa

aikamoista. toissaviikonloppuna matkustettiin valenciaan, las fallas-festivaaliin. osallistuttiin reissuun sekalaisella suomiporukalla - bussi lähti yliopistolta lauantaiaamuna ysiltä ja paluu valenciasta oli tarkoitus tehdä seiskalta seuraavana aamuna. no sleep siis. no minahan ensinnakin herasin puhelinsoittoon lauantaiaamuna yhdeksalta. hammasharja laukkuun, farkut jalkaan ja menoks. en oo ikinä toiminut niin nopeesti, ja ehdin bussiin, enkä ees ollut viimeinen siellä. ekalla huoltoasemalla vaan hampaat heti pesuun... las fallas on ilotulitusfestivaali, jossa jengi paukuttelee pommeja ja raketteja keskenään kadulla sen lisäksi, etta joka päivä järjestetään ilotulituksia. kaupungin keskustassa on esillä valtavia puisia "nukkeja" (ks.kuvat) jotka festarin vikana päivänä poltetaan - sen mä oisin halunnut nähdä, nuket on ihan keskustassa ja tosi lähellä asuintaloja ja ihmisiä, ja ne on humongous! varmaan kevyitä vaaratilanteita tiedossa. mä en reissun aikana nähnyt yhtään ilotulitusta, mutta kreisiä rakettien lennättelyä kadulla... tai siis rakettitaistelua - jengi kirku ja juoksi karkuun ihan hysteerisinä. aika pelottavaa.

muuten valencia oli kyllä kivan tuntuinen paikka. siellä oli tosi tosi lämmintä ja päästiin vähä biitsillekin fiilistelemään (hahaa!). kaupunki oli aivan täynnä porukkaa - ilmeisen suosittu festivaali. paluumatkalla sitten onnistuin olemaan viimeinen bussissa ja sain komeat buuaukset osakseni. jee :(

semana santa eli "pyhä viikko" meni siis lomailun merkeissä. maanantaina 17.3. oli st. patrick's day, ja sitä juhlittiin irkkupubeissa italialaisten ja espanjalaisten kavereiden kanssa. semana santan aikana järjestetään paljon kulkueita, ja me osuttiin kadulla yhden tielle - se oli leskien kulkue. kokemus oli aika vaikuttava, kun porukka mustissa kaavuissa kulkee torvisoittokunnan säestämänä, ja kantaa järkyttävän suurta neitsyt maria-installaatiota selässään. lesket mustissa leningeissään ja mustat hunnut kasvoilla johtaa kulkuetta, ja yleisössä vuodatetaan kyyneleitä - sekä huudahdetaan välillä "viva dios!"

sitten torstai-iltana kristiina ja linda tuli tänne pääsiäislomalle... lomalle joka myöhemmin ristittiin "lempinimien pääsiäislomaksi saatanasta madridissa". karma oli nimittäin hiukan huono - täällä oli kylmä, ja taivaalta tuli rakeita ja lunta, joka on tosi harvinaista, linda sai jonkun pöpön ja oli vuoteenomana, ja kristiinallekin taisi tulla kuumetta lähdön hetkillä. niin ja lempinimet nyt oli vaan sellainen mauste. sen lisäksi mun oma aika saatanasta madridissa jatkuu - kun tytöt oli lähteneet, mulle nousi korkea kuume ja sormet ja varpaat meni tunnottomiksi. nyt oonkin nukkunut vaan niin paljon kun oon pystynyt. täytynee pysyä sängyssä ja hoitaa lopullisesti itsensä kuntoon - en taida jaksaa enä puolikuntoisena riekkua täällä.

besitos :)

el hurto de mi cámara

lauantaina multa vietiin kaks asiaa: kamera ja ryöstöneitsyys. hyvä puoli on se, ettei lompakkoa, kortteja tai passia varastettu (tai näpistetty - tai miksi sitä nyt sanotaan kun ei ite ees huomaa että jotain on viety), ja huono puoli on se, etten enää saa rehvastella sillä, että oon yksi harvoista, joilta ei oo varastettu mitään. ja se, että tuntee itsensä niin tampioksi, kun "antaa" sen tapahtua. huomasin vissiin pari tuntia tapahtuneen jälkeen että "hitto - mullahan OLI kamera mukana tänään". onneksi siirtelen ahkerasti kuvia kortilta koneelle.

kotona on raivostuttavaa olla. talossa tehdään julkisivuremonttia, ja tossa on ehkä kahdeksan raksamursua mun ikkunan takana kuuntelemassa bruce springsteenia, puhumassa härskejä ja hakkaamassa lekalla mun seinää ja ikkunalautaa irti. ainiin ja verhothan ei mee kokonaan kiinni.

illalla meen käymään yhdessä baarissa ilmaisilla salsatunneilla. viikonloppunakin ehdin pyörähtää yhdessä salsabaarissa, tosin seinäkukkasena näin alkuun... ensi viikolla on semana santa ja koulusta lomaa. lähes kaikki lähtee jonnekin reissuun. me ollaan porukalla suunniteltu valencianmatkaa - siellä on joku silmitön fiestaviikko. sitten tuleekin kristiina ja linda mua tänne visiteeraamaan! jesjesjesjesjes.

besitos :)

kesäterveiset!

okei. perjantaina daniel vei mut niiden "mökille", n. 60km madridista pohjoiseen leirintäalueelle. alueesta on kuva tuolla albumissa (ja muitakin kuvia oon lisäillyt). oltiin yötä siellä ja aamulla mentiin turistikierrokselle segovian kaupunkiin - tosi hieno paikka. segovia on n. 50 000 asukkaan kaupunki , jossa on hurjan paljon nähtävää ja kierreltävää (kirkkoja, luostareita, linnoja..). kuvassa segovian vanhankaupungin kuuluisin nähtävyys, ensimmäisen vuosisadan loppupuolella rakennettu roomalainen akvedukti. aika mieletön.

meinas mennä treffit perjantaina vähän reisille, kun juuri lähdön hetkellä pari suomalaista kaveria soittaa ihan hädissään, ja kertoo, ettei pääse kotiin - koska niiden kotikadulla on mellakka. pelkkiä isoja vaarallisia miehiä (myöhemmin luettiin lehdestä että siellä oli uusnatsien ja antifasistien taisto tai jotain), roskistulipaloja, mellakkavarusteisia poliiseja ja nämä kaksi vaaleaa suomalaista tyttöä. treffit sai sitten vähän aikaa odottaa, kun tytöt juoksi mun luokse suojaan palavilta roskiksilta. loppu hyvin, kaikki hyvin.

täällä on ollut muutaman päivän aivan järkyttävän komea keli - ihan kesävetimissä on vedelty. eilenkin terassilounaalla istuessa tuli hiki! jess.

nyt yritetään suunnitella pientä reissaamista. marokosta ja huhtikuun puolessavälistä on ollut puhe: marrakechiin pääsee muutamalla kympillä. enää pitää saada jotain poikia mukaan (tyttöporukalla ei vissiin kannata mennä) ja sopia päivämäärät. jee!

***ONNEA ISILLE 2.3. JOHDOSTA***
***ONNEA MIISULLE 3.3. JOHDOSTA***

arki.arki.

viikko lähtikin sitten komeasti käyntiin kun kiskasin maanantaiaamuna palkinnon arvoiset lipat keskellä madridin vilkkainta kulkuväylää. kun kaatuu, ajattelee aina viimeiseen hetkeen asti, että "kyllä mä tästä selviän, horjahdan vaan, mä seivaan tän enkä kaadu. en. en. en," kunnes mätkähtää voimallisesti siihen katuun. ja mä vedin kyllä rähmälleni ihan huolella. pää onnettomuudesta vähän tärähtäneenä, verta vuotavana ja molemmat polvet mustana astuin sitten vielä epähuomiossa väärään metroon - ja myöhästyin ensimmäisenä työharjoittelupäivänä tyylillä. onneksi punaisessa ristissä oltiin enemmän huolissaan verta vuotavista venteistä mun sormissa kun niistä kymmenestä pikku minuutista.

duuni punaisessa ristissä on sinänsä ihan kivaa - tosin huipputylsää vielä kun ei osaa oikein tehdä mitään. ja paperihommaahan se on. sääli, ettei pääse tapaamaan niitä ihmisiä, joiden asioita hoitaa - vaikka tietysti on kiva saada klousata keissejä, joissa on käynyt lopulta hyvin. ensimmäisenä hommanani tein englanniksi sivun tiivistelmän n. 14-sivuisesta espanjankielisestä tapausraportista. hankalaahan se on, kun ei ole millään kielellä toi ammattisanasto oikein hallussa. opittavaa on paljon - eikä työt lopu kesken. se on aina positiivista.

qué más? treffit meni kivasti. daniel vie mut uudestaan ulos perjantaina, mutta se ei kerro minne. autolla me lähdetään jonnekin. on kuulemma ylläri. hmm :)

kuvassa otetaan aurinkoa kuninkaanlinnan edustalla. yeees, hihattomassa. LOVE it. (niin ja luetaan juorulehtiä tietty)

sitten asiaan.

tän hetken saldot:

4 x uudet kengät (keskim. hinta 16e)
useita muita ryysyjä
3 x salilla/vko (vähintään)
3 x sadepäiviä, plääh
2 x flunssapäiviä (vietetty lääkitettynä)
2 x luentoja (opettaja on andalusiasta joten sen aksentti on lähes käsittämätön)
1 x villi otsis (itse leikattu tietty)
1 x treffit (huomenna, iik)

viinilasillisia on tainnut tällä viikolla mennä kaksi, sangriaa yks muki ja kaksi lasia olutta (niitä pikkuruisia lasten kokoja). flunssa on vähän verottanut :)

mitään hassua en oo tällä kertaa syönyt. oon kai oppinut läksyni.

kävin tänään espanjan punaisen ristin päämajassa esittäytymässä ja kuulemassa vähän mitä tuleva työharjoitteluni pitää sisällään. en oo koskaan ennen tavannut niin ihania ihmisiä kun mun tulevat työkaverit siellä! meidät (minä ja carla portugalista) otettiin avosylin ja hymyilevin kasvoin vastaan - meillä on omat pöydät, tietokoneet ja puhelimet - vaikkakaan en vieläkään oikein tiedä mitä me siellä tehdään. maanantaina alkaa!

joo ja huomenna mulla on tosiaan treffit. danielin kanssa. sitä nimeä ei kukaan tainnut veikata? katotaan nyt, onko se sellaista kaliiperia että sen takia voisi jäädä tänne....

la cruz roja

uusimmat njyyssit: tää likka menee työharjoitteluun espanjan punaiselle ristille! osasto on syrjäytymisvaarassa olevat nuoret/alaikäiset (minores en riesgo, vapaa suomennos) ja kansainvälinen sellainen - pääsin sinne kielitaitoni ansiosta. oon huippuinnoissani enkä malta odottaa kun harjoittelu alkaa. se tapahtunee ensi viikolla. täällä 12 opintopisteen työharjoittelun suorittamiseksi tarvitaan 120 tuntia työharjoittelua. useat opiskelijat tekee n. 12h/vko. ilmeisesti aikataulut saa järjestää jokseenkin itse, jotta ehtii käymään kursseillakin. en sitten tiedä miten monta tuntia harjoittelua mun tulee tehdä - stadiassa kakkosharjoittelun tuntimäärä pyörii jossain kahden ja puolensadan ja kolmensadan välimaastossa...

ensi viikolla alkaa myös mun näillä näkymin ainoa kurssi, interculturalidad ja patati patata jotakin, jota mulla on 4,5h viikossa. 4,5 + 12 tuntia viikossa hommia. hmm :)

kuvassa minä, missael meksikosta ja johanna suomesta. oltiin irkkubaarissa juomassa coronaa - tai coronitaa niinku se täällä on. pistää miettimään toi koko irkkubaaritouhu: joka maailman kolkassa on irkkubaari, ja aina kaikki ulkkikset menee sinne. brysselissä keskustan irkkubaarissa ei ees saanut bisseä ranskaksi. sanoisin jopa että kansainvälinen meininki.

käytiin muuten tytsyjen kanssa leffassa katsomassa brittielokuva nimeltä 'this is england'. suosittelen. hyvät musat myös.

jatkakaa! (ainiin ja hyvää ystävänpäivää)

diarius gastronomicus

voih mikä ihana viikonloppu! perjantaina kävin tanskalaisen henrietten ja ranskalaisen lauren kanssa ikeassa ostamassa vähän tarvikkeita tänne uuteen kotiin - kuten peiton, tyynyn, päiväpeiton ja pullonavaajan. all you need. sitten käytiin vähän isommalla porukalla illalla syömässä ja muutamassa paikassa ilmaisilla sisäänheittodrinksuilla ja vähän tanssimassa.

lauantaina oli upea, aurinkoinen päivä ja johanna suomesta oli saanut loistavan idean järkätä vaihtareille piknikki retiron puistoon. oltiin kutsuttu porukkaa sinne vähän randomilla ja ehdittiin jo pelätä ettei kukaan tuu tapaamispaikalle klo 14 - mutta piknikki oli huikea menestys! vaihtareita oli varmaan lähemmäs 60 ja me viimeiset sissit (italialaiset ja suomalaiset) jaksettiin tissutella viiniä iltakasiin asti ja käydä vielä oluella. sit piti käydä kotona kiskasemassa kevyet tirsat... kunnes lähdettiin taas ulos. tällä kertaa mentiin baariin nimeltä joy - bisse 8e. need I say more?


***


koin taas uuden kulinaarielämyksen - lauantai-iltana kuppilassa, jossa tarjottiin tapaksia, pöytään kannettiin leipäpala jossa oli päällä jotain mustamakkaran näköistä. no munhan piti sit tamperelaisena ensin kertoa kaikille mitä se on ja sit syödä se. joo, oli se ikään kuin mustaamakkaraa.. mutta raakaa. sitkeää ja kylmää. hyh. taidan tästä lähtien olla taas tarkempi siinä mitä suuhuni survon.

tänään espanjankurssilla katsottiin indie-elokuva azuloscurocasinegro, joka tapahtuu madridissa ja jonka oli tarkoitus opettaa meille paikallista puhekieltä ja tietysti myös voimasanoja ja muita härskejä ilmaisuja. leffa oli tosi hyvä, suosittelen ehdottomasti katsomaan jos nappaa. tarkempi synopsis löytynee imdb.comista.

keskiviikkona tapaan harjoittelusta vastaavan opettajan, joka toivottavasti osaa sitten jo kertoa minne meen harjoitteluun ja mitä se sisältää. ensi maanantaina pitäis vissiin alkaa luennotkin. tosin mulla tulee olemaan näillä näkymin vaan yksi kurssi, muutamia tunteja viikossa, jotta ehdin tehdä kunnolla harjoittelun. kursseista oli muutenkin vaikea valita, kun täällä paikallisessa "sosiaalityön yliopistossa" on aika reippaasti teoreettisemmat kurssit kun meillä stadiassa.

laitoin lisää kuvia (mm. piknikistä) tonne madrid-kansioon, tsek it aut.
besitos!

joo. söin sitten pötsiä.

mun kielitaito otti pikku kolauksen tossa perjantai-iltana. pienen tulkkausselkkauksen päätteeksi huomasin syöväni ravintolassa jotain epämääräistä, hyllyvää, huokoisaa ja rustoisaa... ömm... sanokaamme sitä soosiksi. uskalsin vasta kotona tsekata sanakirjasta mitä se oli. ennakkoluulottomana (joo, my ass) söin kuitenkin jonkun verran! kaivoin ensiksi lautaselta kaikki chorizomakkaran palat ja upottelin leipää sinne kastikkeeseen, ja sissinä vetelin menemään niiden ohella osan annoksesta (vaikka sanakirjan puuttumisesta huolimatta osasin hyvin arvata mitä siinä lautasella on) ja olen itsestäni aika ylpeä. juu ei siinä sitten mitään, nyt on sitten vatsansisälmyksetkin kokeiltu. nunca más.

kevyt reportaasi: oon tavannut kaksi oscar-nimistä miestä (joiden puhelinnumerot löytyy), yhden miguelin (jonka kanssa vaihdettiin sähköpostit), yhden carlosin ja sitten on tämä mun kaveri raúl (jota ei kuulemma lasketa, koska sen tapasin jo suomessa). en tiedä sitten miten varteenotettavia ehdokkaita näistä kukaan on, mutta lupasin raportoida. siksi voitaneenkin mainita myös saksalainen vaihtari alex, joka kai pitää laskea mukaan, jonka kanssa on hengailtu jonkun verran. ainiin, ja kati, tapasin eilen espanjan kielikurssilla ruotsalaisen pojan - mutta sen nimi on kyllä ted. kaiken kaikkiaan ihan ok saldo ekalle viikolle.

huomenna virallinen muutto! jee! (sit joutuu käymään vähän kaupoillakin kun on joku paikka minne sitä rojua voi varastoida)

ihana kamala espanja

nojoo, ei sitten tullut salamancan reissusta mitään. mun piti kato käydä mun kampuksella juttelemassa erasmus-vastaavan kanssa. odottelin sitten sitä tätiä siellä kaks ja puoli tuntia. saavuin paikalle puoli kahden aikoihin, eikä ketään ollut paikalla. täti (sandra) tuli paikalle kahdelta ja sanoi että "voi kato kun me mennään nyt kahdelta kiinni, ja avataan taas kolmelta. tuu vaikka puoli neljä." KUKA ON POISSA JUST SEN AIKAA KUN OLLAAN AUKI!?! ja suvaitsee palata pääkallopaikalle JUST sulkemisaikaan? no, minähän menin sitten ihanaan auringonpaisteeseen kampuksen nurtsille istuskelemaan puoleksitoista tunniksi ja palasin puoli neljältä toimiston ovelle. siellä mua tervehti sama lappu kun viimeks: "volvemos enseguida", palaamme pian. NIIN, TUNNIN PÄÄSTÄ! puoli viiden maissa täti tuli valtava hymy naamalla mestoille.

tietenkin sandratäti oli loppujen lopuks huikean mukava ja rempsakka tyyppi - kesken meidän keskustelun sille tuli kamala tarve lähteä polttamaan rööki, koulun ovelle, tuulikaappiin, valtavan no smoking-tarran viereen. sitten se vauhkos tupakkakielloista. mielettömän siisti täti :)

no, joka tapauksessa, huomenna muutan hostellia tohon korttelin toiselle puolelle. lauantaina tapaan vuokraisännän ja saan tiedon kämpästä, johon olis ensi viikolla muutto. maanantaina alkaa espanjankurssi. tulevasta en muuten tiedäkään sitten juuri mitään - paitsi sen että näyttää siltä, että joudun jäämään tenttien takia tänne kesäkuun puolelle, ehkä puoleenväliin tms.. mut mistäänhän ei siis vielä tiedä.

p.s. tänään tapasin yhden espanjalaispojan, mutta en tiedä sen nimeä.
bets are still open :D

ehjänä perillä

first thing's first: iso kiitos kaikille viime lauantain läksiäisiin tulleille! ravintola kuu kuuhun tuli mun laskujen mukaan yli 50 ihmistä, ja hipat oli huimat. kiitos siitä - oli mahtava send-off. jee!

maanantain lento madridiin sujui ihan lepposasti. kuuntelin tarkkaavaisesti takanani istuvien espanjalaismiesten juttelointia (mm. väittelyä siitä,oliko tarjolla ollut ruoka kanaa vai ei. voin kertoa, että ei ollut) kunnes tainnutin itseni minipullollisella punaviiniä aterian yhteydessä (hei, pakkohan mun oli, eteläeurooppalaiseen tyyliin). tais viikonlopun kekkerit ja lähtöaamun tentti - plus ehkä joku jännityksentapainen - viedä mehut mimmistä.

sini, joka on täällä vaihdossa (ja huippuystävällinen ja vieraanvarainen), tuli mua vastaan lentokentälle, ja me juteltiin koko ilta sekä käytiin tietysti myöhään illalla vielä oluella ja tapaksilla - oih mitä herkkuja täällä tarjoillaan! tänään oon palloillut kaupungissa ja etsinyt hostellimajoitusta ja tutustunut katuihin... ja hiljaa alkanut rakastua madridiin. huomenna mulla on koululla espanjan kielen tasotesti, ja torstaina mennään käymään sinin ja sen kavereiden kanssa salamancassa.

tän pidempiä sepustuksia ette joudu lukemaan, koska let's face it: mä en jaksa kirjoittaa niitä ettekä te jaksa lukea. eli tässä tämä. jos tarvitsette, mun espanjan kännykkänumero on +34 69 351 32 15.

besos y abrazos!

p.s. lisää kuvia laitan kunhan pääsen oman koneen kanssa sähköinternetin ihmeelliseen maailmaan.

tj 7 - for the love of tampere

kuinka siisti kaupunki tampere on hei? kiskasin isin ja äidin kaapista jotkut ulkoiluvermeet niskaan (otin kaikista hienoimmat sieltä, tsekkaa kuva) ja kävin äsken reilun tunnin kävelyllä - tänään on satanut aika paljon luntakin - ja rakastuin tampereeseen taas ihan uudestaan. sitäpaitsi, liukuminen aleksanterin kirkkopuiston kävelyteiden tampatulla, liukkaalla lumella (niinkun kahdeksanvuotiaat tekee) joutuu ehkä olemaan mun uusi lempiharrastus. huippua. sen lisäks löysin sellaisia paikkoja, joissa en oo ennen käynyt. miten sitä on kulkenut ihan laput silmillä täällä ennen? tällä kertaa fiilistelin eniten mältinrantaa ja näsinkalliota. NIIN ihania paikkoja. olin ainakin hetkeks ehtinyt jo unohtaa tollaset paikat, ehkä siks että ne on kesämestoja. siellä on istuttu viinipullo kourassa kesäiltaa tai pulahdettu uimaan yo-talon pilkun jälkeen. yks sana: ahh.

viimeks kun kävin täällä, fiilistelin iltakävelyllä tallipihaa (kuinka siisti SE on) ...ja koskipuistoa: siinä on pistetty kaupungin rahat oikeeseen paikkaan. ootteko nähnyt, miltä koskipuisto näyttää iltavalaistuksessa? dude. se on mielettömän kaunis.

tää tais olla aika täydellinen päivä tähän saumaan. viikko lähtöön, madrid kutsuu, ja tällainen huikea talvinen (LUMINEN) iltakävely kotikaupungin hämärässä. pakko rakastaa.