:)

mä inhoan silmäniskuhymiötä. ja kun sanoan inhoavani sitä, mä todella tarkoitan mitä sanon. nyt ei puhuta mistään pikku ärsytyksestä tai hauskoja anekdootteja tuottavasta vitutuksesta, vaan syvästä inhosta, joka nostaa karvat pystyyn, panee veren kiehumaan ja tuntuu luissa ja ytimissä asti.

hymiöitä käytetään tukemaan kirjoitettua sanomaa tai avuksi antamaan sille sanomalle sävyn, kirjoitetussa kielessä kun ei hymyily tai kulmien kurtistus näy. koko homma on kuitenkin lähtenyt vähän lapasesta, eikä mitään muka voi enää sanoa ilman jonkinlaista hahmoa siinä kyljessä.

 tämä lienee sitten :o -hymiö.

mutta silmäniskuhymiö. ihan oikeasti - mikä sen koko homman pointti on? silmäniskuhymiöllä onnistuu antamaan itsestään epäluotettavan (joskin ehkä leikkisän) kuvan, hellästi pikkutuhman vaikutelman tai vaihtoehtoisesti pyyhkimään pois kaiken, mitä hymiötä edeltävä lausekokonaisuus on sisältänyt.

demonstroidaanpa esimerkin avulla:

"me oltiin jaskan kanssa pariisissa ;)"

tämä ylläoleva lause herättää minun mielessäni kolmenlaista kysymystä: olitteko te kuitenkaan oikeasti pariisissa? vai oliko siellä kenties kanssasi joku muu kuin jaska? vai yritätkö sanoa, että pariisissa niinkutsutusti heiluteltiin villisti lakanoita?

mutta ei. henkilö yrittää yksinkertaisesti sanoa, että oli jaskansa kanssa pariisissa. JÄTÄ SE SILMÄNISKUHYMIÖ POIS.

joo, ja sitten mun uusi inhokki klassisen silmäniskuhymiön rinnalla on nykyään tämä tämmöinen kieltä näyttävä hymiö. 

:P

siis tässähän ei nyt ihan tosissaan enää voi olla mitään pointtia. kuinka monta kertaa sä normaalin ihmisten välisten keskustelun aikana sanot jotain, joka vaatisi tuekseen kielen näyttämistä? sitäpaitsi facebookin kieltä näyttävä hymiö ei ole yhtään huvittava, hassu tai leikkisä - vaan näyttää siltä, että sitä olisi kuristettu niin kauan, että kuiva kieli on lipsahtanut elottomien huulten välistä vahingossa ulos. mihin lauseeseen kukaan haluaa liittää tajuttomaksi kuristetun hymiön?

noni. ei kai tässä muuta ;)

rrreenit

kirjoitin jo viime vuonna noloista tilanteista urheilullisiin harrastuksiini liittyen. tänä vuonna jatketaan selkeästi samalla linjalla, sillä kuntosalilla käyminen on muodostunut mulle haasteeksi muutenkin kuin vain liikunnallisesti.

olen huomannut, että punttikselle pakkaaminen on taito, joka vaatii melko paljon hiomista. sitä unohtaa jotakin lähes joka kerta - pyyhkeen, shampoon, vesipullon tai pahimmassa tapauksessa treenikengät. jollakin tavalla näistä kaikista puutteista kuitenkin selviää: pyyhkeen voi vuokrata, shampoon lainata, vesipullon ostaa ja pahimmassa tapauksessa treenata kengittä.

kuvan henkilö voi huoletta olla paljasvarpain, sillä hän ei ole kuntosaliympäristössä.

mun muistista on kuitenkin viime aikoina lipsahdellut kuntosalikäynnin yhteydessä sellaisia asioita, jotka ovat osoittautuneet hankalammiksi korvata.

tässä taannoin salilla käydessäni unohdin sukat, ja jouduin siis treenaamaan paljain jaloin juoksulenkkareissa. voin kertoa, että runsas liikkuminen sukattomana ei ole fyysisesti miellyttävä yhdistelmä. tästä kertovat myös punakat kantapään nahat ja ryppyiset varpaat.

no sitten viime viikolla salille lähtiessäni unohdin puhtaat pikkuhousut kotiin. kaikki oli siis aivan loistavasti, kunnes treenin jälkeen suihkunraikkaana aloin pukeutua kotiinlähtöä varten, hillitysti valaistussa pukuhuoneessa, jossa panhuilumusiikki soi, ja jouduin kohtaamaan sen todellisuuden, että tällä kertaa joudun kulkemaan kotimatkan ilman alusvaatteita. monet varmasti jo tietävät, mutta voin silti tässä kohtaa kertoa, että housujen kova farkkukangas ja kommandohommat eivät nekään ole fyysisesti miellyttävä yhdistelmä. selvisin kuitenkin tästä koettelemuksesta vammoitta.

kaiken huippu kuitenkin oli se, kun viimeksi salilta lähtiessäni unohdin laittaa housut jalkaan. miten tämä voi olla mahdollista, mietit kenties. niinpä. samaa mietin minäkin. lohdullisena faktana voin kuitenkin paljastaa, että jalassani olivat paksut ja piukeat sukkahousut (jotka luultavasti olivat kyseessä olevan housujen unohtumisen syynä). en siis pallerehtinut helsingin keskustassa 19 asteen pakkasessa kuitenkaan täysin housuitta.

nyt alan vaan miettiä, onko tällä mun hajamielisyydellä mitään rajaa? pian huolestun toden teolla. mitähän multa seuraavaksi unohtuu?

... ja kas näin on maailmassa yksi syy lisää olla menemättä kuntosalille.

turisteista, junteista, suomalaisista

kuvan turisti ei ole ilmeisesti tutustunut välttelyperiaatteeseen, sillä hän on pukeutunut maansa kansallisväreihin. daiju.

olin tässä taannoin matkalla, ja auringossa loikoillessani kylmää helmeilevää olutta välillä siemaillen, aloin miettiä sitä, millä tavalla turisti suhtautuu toiseen ulkomailla ollessaan. lomallahan sut tavallaan muutenkin irrotetaan siitä tavanomaisesta kontekstista ja parhaimmassa tapauksessa saat reissussa keksiä itsesi ihan kokonaan uudestaan.
...ja pahimmassa tapauksessa saatat jopa tehdäkin niin.

no, joka tapauksessa. tulin siihen tulokseen, että karkeasti sanottuna reissussa ystävistä tulee vihollisia ja vihollisista ystäviä. esim. ruotsalaiset ja venäläiset ovat yhtäkkiä tosi mielenkiintoista porukkaa, joiden kanssa jaksetaan turista terassilla yömyöhään.

...mutta sitten turistit, jotka jakavat kanssasi saman kansallisuuden, kierretään helvetin kaukaa, sillä mikä olisikaan nolompaa kuin viettää loma toisen suomalaisen junttiporukan seurassa. omiin maamiehiin ulkomailla on itse asiassa kolmenlaista suhtautumistapaa: 

välttely viimeiseen asti (tähän liittyy jatkuva tuppisuisuus ravintolassa, rannalla, baarissa ja missä hyvänsä paikassa satutkaan olemaan, jossa sinun tulisi nauttia ja pitää hauskaa, ja joudut hillitsemään kaikki omankieliset innostuksen kiljahduksesi, peittämään hauskat t-paitatekstit ja pitämään nokiat taskussa varmistaaksesi, ettei kukaan tunnista sinua suomalaiseksi - ja kun ravintolan sisäänheittäjä tai rättikaupan henkilökunta kysyy "are you from sweden?", nyökkäät tyytyväisenä).

bongailu (liittyy läheisesti välttelyyn, sillä kanssakäymistä ei päästetä tapahtumaan, mutta tämä sisältää myös tukkimiehen kirjanpito –henkistä kisailua suomalaisten turistien lukumäärästä). lähes kaikki ulkomailla matkustaneet voivat varmaan myöntää syyllistyneensä tähän, tietoisesti tai tiedostamattaan. ”kato, toi on ihan varmaan suomalainen.” jollet noudata ensimmäisen kohdan välttelyperiaatetta, tulet satavarmasti bongatuksi (ks. kuva. bongaa suomalainen).

bondaus (älä tee tätä). tämä tarkoittaa sitä, että jokainen matkan varrella vastaan tuleva suomalainen on tuttu, mutta eksoottinen nähtävyys, jonka kanssa haluaa ja täytyy jutella. ainoastaan idiootit ja juntit toimivat ulkomailla ollessaan tällä periaatteella. muistan itse ranskassa vaihto-oppilaana ollessani, monta kuukautta täysin paikallisessa ympäristössä eläneenä, kun pariisin matkalla törmäsin pikku hutikassa metroasemalla pahaa-aavistamattomaan porilaiseen perheeseen ja sain bondaus-paskahalvauksen. voi sitä perhe parkaa. ne yrittivät vaan fiksusti vältellä kaikkia suomalaisia juntteja.