kirjoitin jo viime vuonna noloista tilanteista urheilullisiin harrastuksiini liittyen. tänä vuonna jatketaan selkeästi samalla linjalla, sillä kuntosalilla käyminen on muodostunut mulle haasteeksi muutenkin kuin vain liikunnallisesti.
olen huomannut, että punttikselle pakkaaminen on taito, joka vaatii melko paljon hiomista. sitä unohtaa jotakin lähes joka kerta - pyyhkeen, shampoon, vesipullon tai pahimmassa tapauksessa treenikengät. jollakin tavalla näistä kaikista puutteista kuitenkin selviää: pyyhkeen voi vuokrata, shampoon lainata, vesipullon ostaa ja pahimmassa tapauksessa treenata kengittä.
mun muistista on kuitenkin viime aikoina lipsahdellut kuntosalikäynnin yhteydessä sellaisia asioita, jotka ovat osoittautuneet hankalammiksi korvata.
tässä taannoin salilla käydessäni unohdin sukat, ja jouduin siis treenaamaan paljain jaloin juoksulenkkareissa. voin kertoa, että runsas liikkuminen sukattomana ei ole fyysisesti miellyttävä yhdistelmä. tästä kertovat myös punakat kantapään nahat ja ryppyiset varpaat.
no sitten viime viikolla salille lähtiessäni unohdin puhtaat pikkuhousut kotiin. kaikki oli siis aivan loistavasti, kunnes treenin jälkeen suihkunraikkaana aloin pukeutua kotiinlähtöä varten, hillitysti valaistussa pukuhuoneessa, jossa panhuilumusiikki soi, ja jouduin kohtaamaan sen todellisuuden, että tällä kertaa joudun kulkemaan kotimatkan ilman alusvaatteita. monet varmasti jo tietävät, mutta voin silti tässä kohtaa kertoa, että housujen kova farkkukangas ja kommandohommat eivät nekään ole fyysisesti miellyttävä yhdistelmä. selvisin kuitenkin tästä koettelemuksesta vammoitta.
kaiken huippu kuitenkin oli se, kun viimeksi salilta lähtiessäni unohdin laittaa housut jalkaan. miten tämä voi olla mahdollista, mietit kenties. niinpä. samaa mietin minäkin. lohdullisena faktana voin kuitenkin paljastaa, että jalassani olivat paksut ja piukeat sukkahousut (jotka luultavasti olivat kyseessä olevan housujen unohtumisen syynä). en siis pallerehtinut helsingin keskustassa 19 asteen pakkasessa kuitenkaan täysin housuitta.
nyt alan vaan miettiä, onko tällä mun hajamielisyydellä mitään rajaa? pian huolestun toden teolla. mitähän multa seuraavaksi unohtuu?
... ja kas näin on maailmassa yksi syy lisää olla menemättä kuntosalille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti