olin tässä taannoin matkalla, ja auringossa loikoillessani kylmää helmeilevää olutta välillä siemaillen, aloin miettiä sitä, millä tavalla turisti suhtautuu toiseen ulkomailla ollessaan. lomallahan sut tavallaan muutenkin irrotetaan siitä tavanomaisesta kontekstista ja parhaimmassa tapauksessa saat reissussa keksiä itsesi ihan kokonaan uudestaan.
...ja pahimmassa tapauksessa saatat jopa tehdäkin niin.
no, joka tapauksessa. tulin siihen tulokseen, että karkeasti sanottuna reissussa ystävistä tulee vihollisia ja vihollisista ystäviä. esim. ruotsalaiset ja venäläiset ovat yhtäkkiä tosi mielenkiintoista porukkaa, joiden kanssa jaksetaan turista terassilla yömyöhään.
...mutta sitten turistit, jotka jakavat kanssasi saman kansallisuuden, kierretään helvetin kaukaa, sillä mikä olisikaan nolompaa kuin viettää loma toisen suomalaisen junttiporukan seurassa. omiin maamiehiin ulkomailla on itse asiassa kolmenlaista suhtautumistapaa:
välttely viimeiseen asti (tähän liittyy jatkuva tuppisuisuus ravintolassa, rannalla, baarissa ja missä hyvänsä paikassa satutkaan olemaan, jossa sinun tulisi nauttia ja pitää hauskaa, ja joudut hillitsemään kaikki omankieliset innostuksen kiljahduksesi, peittämään hauskat t-paitatekstit ja pitämään nokiat taskussa varmistaaksesi, ettei kukaan tunnista sinua suomalaiseksi - ja kun ravintolan sisäänheittäjä tai rättikaupan henkilökunta kysyy "are you from sweden?", nyökkäät tyytyväisenä).
bongailu (liittyy läheisesti välttelyyn, sillä kanssakäymistä ei päästetä tapahtumaan, mutta tämä sisältää myös tukkimiehen kirjanpito –henkistä kisailua suomalaisten turistien lukumäärästä). lähes kaikki ulkomailla matkustaneet voivat varmaan myöntää syyllistyneensä tähän, tietoisesti tai tiedostamattaan. ”kato, toi on ihan varmaan suomalainen.” jollet noudata ensimmäisen kohdan välttelyperiaatetta, tulet satavarmasti bongatuksi (ks. kuva. bongaa suomalainen).
bondaus (älä tee tätä). tämä tarkoittaa sitä, että jokainen matkan varrella vastaan tuleva suomalainen on tuttu, mutta eksoottinen nähtävyys, jonka kanssa haluaa ja täytyy jutella. ainoastaan idiootit ja juntit toimivat ulkomailla ollessaan tällä periaatteella. muistan itse ranskassa vaihto-oppilaana ollessani, monta kuukautta täysin paikallisessa ympäristössä eläneenä, kun pariisin matkalla törmäsin pikku hutikassa metroasemalla pahaa-aavistamattomaan porilaiseen perheeseen ja sain bondaus-paskahalvauksen. voi sitä perhe parkaa. ne yrittivät vaan fiksusti vältellä kaikkia suomalaisia juntteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti