kuva kristiinan ja lindan lempinimien pääsiäislomasta saatanasta madridissa.
plaza de españa.
tänään tein punaisessa ristissä koko päivän töitä búsquedasien parissa. en tiedä, mitä se virallisesti on suomeksi, mutta homman nimi on ihmisten etsiminen. lapsena adoptoidut ihmiset etsii espanjalaisia biologisia vanhempiaan, tai lapsensa adoptoitavaksi antaneet etsivät jälkeläisiään - tai jostain muusta syystä kontaktin kadottaneet ihmiset etsivät perheenjäseniään tai ystäviään (jotka on lähteneet esim. sodan tai jonkun poliittisen konfliktin vuoksi maastaan ja oleilevat viimeisimmän tiedon mukaan espanjassa). hurjan mielenkiintoista duunia, kauniita tarinoita ja onnellisia loppuja. silti on turhauttavaa etsiä ihmisiä, joita ei löydä. sitäpaitsi punaisella ristillä on niin paljon töitä, että nämä ihmisten etsinnät jää valitettavasti vähän jalkoihin. hienoa hommaa se on siitä huolimatta - tuntee oikeasti tekevänsä jotain, ja SAA oikeasti tehdä jotain. muuten mun duuni on hyvin pitkälti sähköpostien lähettelyä ja tekstien kääntämistä espanja-ranska-englanti-akselilla.
töitä riittää kyllä niin paljon - sekä töissä että koulutöitä harjoitteluun liittyen - että tuntuu ettei tahdo voimat riittää. tähän asti onkin kyllä saanut slarvailla ihan huolella.. ja kyllä se töiden ja koulun ulkopuolinen aika sujuu vieläkin ihan mukavasti, auringossa nurmikoilla, puistoissa tai terasseilla istuskellessa. tänään oli 27 astetta lämmintä. ja eilen sain komeat t-paidanrajat olkavarsiin, kun yliopiston tunnit pidettiin pihalla kauniin sään vuoksi.
ensi lauantaina meen käymään toledossa. se on n. 80 000 asukkaan kaupunki tossa semilähellä. sinne tehdään portugalilaisten carlan ja ana rosan ja italialaisen carlottan kanssa vaan päivän reissu ja tullaan illalla takaisin. sitten seuraavana viikonloppuna lähdetään suomalaisella porukalla granadaan - etelään, jeeeee! siellä meneekin koko viikonloppu. sit rupeekin pikkuhiljaa jo isosisko parkkeeraamaan madridiin..
mitäs muuta? kuumeesta on toivuttu ja taas painellaan entiseen malliin. leikkasin hiukset itse viime viikolla, o-ou! ja yllättävää kyllä, en oo vähään aikaan ostanut uusia kenkiä. tuntuu pahasti, että aika loppuu kesken, enkä oo vielä pitkään aikaan valmis lähtemään täältä. oonkin vähän etsinyt opiskelumahdollisuuksia täältä (aika vasurilla tosin) ja saattais näyttää ihan lupaavalta. tosin mä oon tainnut joka kerta ulkomailla ollessani suunnitella ainakin jollain asteella siihen maahan jäämistä, eikä vielä oo mitään tapahtunut. no, kenties kolmas kerta toden sanoo?
plaza de españa.
tänään tein punaisessa ristissä koko päivän töitä búsquedasien parissa. en tiedä, mitä se virallisesti on suomeksi, mutta homman nimi on ihmisten etsiminen. lapsena adoptoidut ihmiset etsii espanjalaisia biologisia vanhempiaan, tai lapsensa adoptoitavaksi antaneet etsivät jälkeläisiään - tai jostain muusta syystä kontaktin kadottaneet ihmiset etsivät perheenjäseniään tai ystäviään (jotka on lähteneet esim. sodan tai jonkun poliittisen konfliktin vuoksi maastaan ja oleilevat viimeisimmän tiedon mukaan espanjassa). hurjan mielenkiintoista duunia, kauniita tarinoita ja onnellisia loppuja. silti on turhauttavaa etsiä ihmisiä, joita ei löydä. sitäpaitsi punaisella ristillä on niin paljon töitä, että nämä ihmisten etsinnät jää valitettavasti vähän jalkoihin. hienoa hommaa se on siitä huolimatta - tuntee oikeasti tekevänsä jotain, ja SAA oikeasti tehdä jotain. muuten mun duuni on hyvin pitkälti sähköpostien lähettelyä ja tekstien kääntämistä espanja-ranska-englanti-akselilla.
töitä riittää kyllä niin paljon - sekä töissä että koulutöitä harjoitteluun liittyen - että tuntuu ettei tahdo voimat riittää. tähän asti onkin kyllä saanut slarvailla ihan huolella.. ja kyllä se töiden ja koulun ulkopuolinen aika sujuu vieläkin ihan mukavasti, auringossa nurmikoilla, puistoissa tai terasseilla istuskellessa. tänään oli 27 astetta lämmintä. ja eilen sain komeat t-paidanrajat olkavarsiin, kun yliopiston tunnit pidettiin pihalla kauniin sään vuoksi.
ensi lauantaina meen käymään toledossa. se on n. 80 000 asukkaan kaupunki tossa semilähellä. sinne tehdään portugalilaisten carlan ja ana rosan ja italialaisen carlottan kanssa vaan päivän reissu ja tullaan illalla takaisin. sitten seuraavana viikonloppuna lähdetään suomalaisella porukalla granadaan - etelään, jeeeee! siellä meneekin koko viikonloppu. sit rupeekin pikkuhiljaa jo isosisko parkkeeraamaan madridiin..
mitäs muuta? kuumeesta on toivuttu ja taas painellaan entiseen malliin. leikkasin hiukset itse viime viikolla, o-ou! ja yllättävää kyllä, en oo vähään aikaan ostanut uusia kenkiä. tuntuu pahasti, että aika loppuu kesken, enkä oo vielä pitkään aikaan valmis lähtemään täältä. oonkin vähän etsinyt opiskelumahdollisuuksia täältä (aika vasurilla tosin) ja saattais näyttää ihan lupaavalta. tosin mä oon tainnut joka kerta ulkomailla ollessani suunnitella ainakin jollain asteella siihen maahan jäämistä, eikä vielä oo mitään tapahtunut. no, kenties kolmas kerta toden sanoo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti