viime talven talvi-antipatioiden postauksen hengessä täytyy tasa-arvon ulottua myös muihin vuodenaikoihin. niin paljon kun mä rakastankin kesää, aiheuttaa tämäkin vuodenaika päänvaivaa.
lähinnä pyöräilyn merkeissä.
siis, pyöräilyn aiheuttamat hapenpuutostilat top 3.
3. pyörätiet
pyörällä kulkeminen on muuten ihan kivaa, mutta kun pyöräteitä rakennetaan vähän sinne tänne ilman minkäänlaista logiikkaa, on reittivalinta joskus vähän vaikea. pyörätiethän nimittäin alkavat ihan tyhjästä ja loppuvat usein mystisesti kesken. silloin joutuu tekemään luovia ratkaisuja perillepääsyn suhteen, joka taas johtaa siihen että reitillään kohtaa väistämättä useampia liikennenatseja (ks. kohta 2). silloin joutuu myös kulkemaan mukuloilla päällystettyjä teitä, ja voin kertoa teille, jotka näette virheettömästi, että mukulakivien johdosta täräjävän pyörän edestakainen hyppivä liike kulkeutuu myös kakkuloihin asti, joka taas rajoittaa merkittävästi näkökykyä.
puolisokea vihainen pyöräilijä – not cool.
2. liikennenatsit
pyörällä kulkeminen on oikeasti vaarallista. ei siksi, että liikenneonnettomuudet uhkaisivat, vaan siksi että verenpaine nousee ja paskaraivarit lisääntyy. liikennenatseja löytyy jokaisesta ryhmästä: autoilijat (A), jalankulkijat (B) ja pyöräilijät (C). A:t vihaa B:tä ja C:tä, B:t vihaa A:ta ja C:tä ja C:t luonnollisesti vihaa A:ta ja B:tä. kuulut tietenkin aina siihen ryhmään, minkä kulkuvälinettä käytät. suurimpia ongelmia luovat liikennesäännöt, pyöräteiden paikka tai puute (ks. kohta 3) sekä tietenkin jalankulkijat, turistit ja autoilijat.
ja ääliöt.
1.pyörävarkaat
mikä jumalauta siinä on, että joka kesä multa pöllitään pyörä? tän kaupungin kellarivarastot on täynnä pyöriä, jota ihmiset ei uskalla ajaa siksi, että ne kuitenkin syyhkitään heti kun ne parkkeeraa jonnekin ulkotiloihin, vaikka köyttäisi kilometrikaupalla kettinkiä ympärille. on muuten TODELLA hyödyllinen ajopeli se sisätiloissa pölyyntyvä fillari.
perkele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti