unettomuudesta

aika moni varmaan kärsii mun kanssa samasta asiasta: nukkumaanmenovaikeuksista. nyt ei puhuta univaikeuksista, nukahtamisvaikeuksista tai unettomuudesta, vaan siitä, miten vaikeaa on laittaa pää tyynyyn ja silmät kiinni. mieluummin sitä kuitenkin vaan neppailee ja pyörii ja säätää ja ingengöraa.

ja luomunahan ei siis voi mennä nukkumaan, koska ajatukset alkaa juosta. kaikki alkaa ihan viattomasti esimerkiksi siitä, että mitähän sitä pukisi huomenna kouluun tai ottaisi evääksi töihin. sitten se ajatus karkaa ja kiertyy identiteettiasioiden ympärille: no miks mä teen tätä työtä tai rakastanko mä tämän alan opiskelua, mitähän musta tulee, riitänkö mä tai oonko mä tarpeeksi edes itselleni ja mistä mä unelmoin ja niin edelleen. ennen kuin sitä edes huomaa, ajatukset kirmaa jo maailmankaikkeudessa, kuoleman lopullisuudessa tai jumaluuden ja suurempien voimien olemassaolossa. yritä siinä sitten nukahtaa.

jotain apukeinoja on siis käytettävä. ja tällaisia neuvoja on tarjolla:

 

hei katso vaikka joku leffa.

menee täysin mönkään, koska se show alkaa kiinnostaa liikaa. kerran vahingossa aloin katsoa jotain tsunamidokumenttia iltasaduksi – kardinaalivirhe. kuolemaa, tragediaa ja surua. equals pahaa oloa ja painajaisia. equals no sleep.

no katso sitten joku huono leffa.

helpommin sanottu kun tehty. oikeasti huono elokuva saattaa nimittäin alkaa kiristää niin paljon, että verenpaine nousee samaa tahtia kun se koo tohon otsalohkoon. ja mikään ei pidä ihmistä paremmin valveilla kuin viha tai ärsytys.

juo lasi lämmintä maitoa tai syö vaikka voileipä.

ajatuksena ehkä ihan kiva, mutta todellisuudessa sä ikään kuin aloitat päiväsi tällä uudelleen. syömisen jälkeen tuntuu siltä, että pitää uudestaan rauhoittua, käydä iltapesulla tai vähintään pestä hampaat, huuhdella kasvot ja hoitaa muut iltatoimet. oho, sitten tulikin pissahätä. sitten sä yrität uudestaan mennä nukkumaan ja yllätys, yllätys!

ET SAA UNTA.

kuule lue vähän aikaa kirjaa.

joo, tää on varmaan ihan ookoo, jos sulla ei ole silmälaseja. todellisuudessa nimittäin rillit painaa sua poskeen, nenään, ohimoon, silmäkulmaan tai all of the above. niin, ettet varmasti rentoudu kyllä yhtään vaan päinvastoin, verisuonet katkeaa päästä. lienee tarpeetonta edes mainita että se ei tuudita mukavasti uneen ei sitten millään. ja jos tuudittaa, on palkkana rikkinäiset tai vähintään lähmääntyneet kakkulat.

 

näin ollen kumoan siis kaikki nämä kalliit neuvot. tästä syystä älköön siis kukaan häiriintykö törmätessään mun silmäpusseihin helsingin keskustan kaduilla.