tietotekniikkaaargh.

olin tämän viikon alussa eräässä koulutuksessa. nyt kun ei oo vähään aikaan ollut enää koulussa, ei ole joutunut seuraamaan samassa määrin toisten pitämiä powerpoint –esityksiä. tai sitten työelämässä ne on vaan sattuneet tähän asti sujumaan melko tottuneesti ja sutjakkaasti. tässä nimenomaisessa koulutuksessa jouduin kuitenkin seuraamaan kouluttajien ei-niin-tottunutta tietokoneen, ohjelmien ja internetin käyttöä.

tietotekniikan äärellä.

huomasin koulutuksen tiimellyksessä, että mulla on varsin alhainen sietokyky siinä, mitä tulee toisten pitämiin esityksiin, joissa käytetään ”apuna” tietotekniikkaa. tässä muutama melko yksinkertainen neuvo.

1. tiedostot ja kansiot voi avata tuplaklikkauksella. aina ei tarvitse klikata kuvaketta hiiren oikealla namiskalla ja tehdä valintaa ”avaa”.

2. hiiri sisältää yleensä myös pyörönappulan, jolla voi liikkua internetsivulla ylös- tai alaspäin (jopa yksinkertaisemmin kuin sivupalkin ylä- ja alakulmissa sijaitsevien nuolinäppäimien avulla, jotka yleensä pitää ensin vielä etsiä).

3. videoklipit voi laittaa pauselle ja antaa latautua jo valmiiksi, jotta koulutuksen osallistujat (vrt. esityksen seuraajat) voisivat saada osansa keskeytymättömästä videoklippinautinnosta.

4. ruudun pimeneminen ei ole epäkunnon merkki tai huokailun aihe – usein riittää, kun painaa jotakin näppäimistön nappia tai heilauttaa hiirtä. tiedostot maagisesti palautuvat!

5. jos jotain tapahtuu, kuten ruutu pimenee (ks. em. kohta), on kannattavaa kuunnella muiden läsnäolijoiden ohjeita sen sijaan, että sulkisi laitteet kommentoiden ”noniin no tää ei nyt toimi”.

6. jos powerpoint-slideja katsotaan kahdeksan tuntia päivässä kahden päivän ajan, selkeän ulkoasun (musta teksti valkoisella pohjalla) sijaan on suositeltavaa luoda mielenkiintoa ylläpitävä ilme slideille esimerkiksi värein tai fontein (huom! EI comic sansia EIKÄ liukuvärjättyjä sateenkaarivärejä otsikoissa). kuvituksen osalta on myös suositeltavaa käyttää muitakin kuin surkearesoluutioisia kuvia jostain angelfiren imagebankista vuodelta 1998.

 

...kaikesta tästä huolimatta itsehän en kuitenkaan halua olla se asshole, joka alkaa luokan perältä neuvomaan kouluttajia, miten asiat kannattaisi tehdä. saati se tampio, jonka on pakko päästä itse räpläämään niitä vehkeitä. tyydyn siis repimään tukkaa irti päästä, sihisemään tuskaisesti vierustoverille ja huokailemaan tarpeettoman kovaan ääneen. huomasin myös, että tämän tien valitsi yllättävän moni muukin osallistuja. big up, guys.