fear factor

okei. mä pelkään yöperhosia. aivan kuollakseni.

kirjoitan niistä nyt, koska kävin äsken läpi sellaisen near death experiencen erään yökköyhteiskunnan harvinaisen kauhistuttavan edustajan kanssa. kirjoittaminen on vaikeaa, koska mun kädet täräjävät edelleen pelon horkassa ja jälkipuistatukset sekä väristykset sykkivät läpi mun kehon muutaman minuutin välein. innggghhhfff.

mun ikkunasta lensi sisään yökkö. sellainen läski, paksukroppainen, rumista rumin yökkö, joka asettautui heti läpättelemään mun sängyn yläpuolelle seinän nurkkaan ihan kuin se kuuluisi sinne. ne tuuheat, monikerroksiset siivet fläp fläp fläp seinää vasten ja se paksu, painava ruumis pong pong pitkin mun seiniä. yhh. sain heti karmeat fläsärit siitä, kun pari vuotta sitten jouduin pakenemaan ulos asunnosta tällaisen samanlaisen kaverin hyökkäyksen vuoksi. silloin en saanut tapettua sitä läskiä tunkeilijaa, vaan se piiloutui mun asuntoon ja alkoi fläp fläp fläpätellä pitkin seiniä aina öisin saaden mut aivan hermoromaduksen partaalle. olen lähes varma, että se piileksii vieläkin jossain nurkassa ja kerää voimia jotain eeppistä, lopullista kaksintaistelua varten.

no, heti kun tämä perhosten saatana lensi sisään, mun kolmen päivän festaroinnin heikentämä sydänparkani hyppäsi kurkkuun ja aloitti kiivaan pamppailun, pyrki kenties ulos turmeltuneen nahkan alta. samalla hetkellä kaikki neste, mitä mun kropassa oli festariviikonlopun jälkeen jäljellä, alkoi puskea ihohuokosista ulos. flown karaisemat keuhkoni yrittivät hengittää, lähes tuloksetta. millä helvetillä mä aioin nyt karkottaa tai tappaa ton lapsen pään kokoisen eläimen joka kaikessa pahuudessaan keksi lentää just mun ikkunasta sisään?

 kattokaa nyt miten ruma.

onneksi olin just täyttänyt lehtiroskiksen kaikilla niillä koskemattomilla naistenlehdillä, mitä mun postiluukusta on viimeisen puolen vuoden aikana tasaiseen tahtiin tippunut. (mä olen kyllä muuten ihan tampio - tilaan aina jonkun pätkätarjouksen jotakin hömppälehtiä ajatellen, että olispa ihana oppia kotitekoinen kurkkunaamio tai jotain, ja ahdistun heti, kun ne kolahtaa luukusta enkä loppujen lopuksi koskaan avaa niitä. älä tilaa niitä, ääliö!) kevään tuplanumero oli kuitenkin oiva ase yökkötaistoon käydessäni. pelottoman ninjan tavoin heitin sen paksun opuksen kohti perhosnurkkausta ja sen pudotessa alas hakkasin (tyhmänä avarilla, auts) vielä lehden päältä niin monta kertaa, kun arvelin paholaisen tarvitsevansa kuollakseen. mutta sehän perkele vielä läpätteli siellä lehden alla.

hakkasin hiestä märkänä ja raajat tärisevänä sitä naistenlehtimötikkää ehkä vartin, kunnes uskalsin katsoa, onko peto vielä siellä. nyt se oli onneksi kuollut. mutta lisää sydämentykytyksiä aiheutti sen pölyisen ruumiin keräileminen koristetyynyn päältä - sekä tietenkin tieto siitä, että tuolla se makaa (tai ehkä sätkii vielä) mun roskiksessa. yyyhhhhh. puistattaa vieläkin. tää oli kun paraskin rasvanpolttojumppa.

mä olen aivan romuna. siis yhden yökön takia.