mä vastustan kevätväsymystä. en sinänsä ilmiönä, vaan ennemminkin terminä. tai syynä. tai no, tavallaan oikeestaan ihan kokonaan. mun mielestä on jännää, että kaikki tuollaiset ahdistavat olot täytyy liittää vuodenaikoihin (tai säähän): syysmasennus, joulustressi, kevätväsymys... ja yllättäen kesän huonoille fiiliksille ei olekaan mitään vuodenaikatermiä. se on siis silloin ihan omaa syytä, jos stressaa ja on paha mieli. tosin tähänkin on sitten helpotukseksi kehitetty kaikille tuttu lomastressi. anna mun kaikki kestää.
lomastressin saa helposti aikaan matkustamisesta, sen puutteesta tai pahimmassa tapauksessa lomakuvissa poseeraamisesta.
en siis missään nimessä väitä, etteikö sää voisi olla syynä paskaan meininkiin. mä vaan vastustan tota terminologiaa. jos syksyllä sattuu vähän vituttamaan, on joku kaveri heti viisaana kertomassa, että toi on nyt varmaan sitä syysmasennusta. mitä, eikö mua saa ottaa ihan muuten vaan päähän?? samoin keväällä, kun jonain aamuna menee vahingokseen sanomaan, että tänään vähän väsyttää eikä olis millään jaksanut tulla töihin, niin duunikaveri fiksuna kouluttaa, että no se on kevätväsymystä, sitä on nyt ilmassa. pää kiinni, tampio. ei ole. nyt on vaan ihan tavallinen aamu.
tietenkin joskus nämä sääilmiöt saattavat helpottaa, koska silloin se stressi/masennus/ahdistus/väsymys ei ole omaa (tai kenenkään muunkaan) syytä, etkä ole silloin ainoa joka siitä kärsii. fuck it, sanon minä. jos on huono meininki, siitä pitäisi voida nauttia täysin eksklusiivisesti ilman, että kuus miljoonaa muutakin ihmistä voi sanoa, että niillä on sama fiilis siks kun aurinko nyt paistaa/ei paista/paistaa väärässä paikassa.
ottaa päähän ja väsyttää. ihan jokaisena vuodenaikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti